Esikoisromaani ilmestyy 24. toukokuuta 2024

Petsamon enkeli maalailee lukijan eteen Jäämeri-Suomen parhaat vuodet ennen talvi- ja jatkosotaa: englantilais-kanadalainen Nikkeli-yhtiö on juuri (v. 1937) saanut toimilupansa ja koko Petsamon on malmikaivoshuumassa.

Petsamo oli osa Suomea vuodet 1920-1944. Aluksi Suomen eduskunnan oli vaikea uskoa, mihin köyhästä Jäämeren alueesta olisi. Hallitus arpoi pitkään, kannattiko pohjoiseen maankolkkaan sijoittaa. Tuntureilta löydetyt malminäytteet saivat Petsamon tulevaisuuden ja mahdollisuudet näyttämään kuitenkin aivan toisilta kuin etukäteen oli aprikoitu. 

Alue oli kulttuuriltaan rikasta: Parkkinan eli Petsamon kirkonkylän osuuskaupalla kuuli suomea, venäjää, norjaa, kolttasaamea, suomea, englantia sekä mitä lähemmäs talvisotaa tultiin, usein myös saksaa. 

Mika Waltari neuvoi "Haluatko kirjailijaksi?" -oppaassaan, että älä vaan aloitteleva kirjailija kirjoita Petsamosta (alue oli 1930-luvulla suosittu matkakirjojen aihe). Minä kirjoitin. Ajattelin, että Petsamo on kuin J. R. R. Tolkienin Keskimaa. Harva siellä on käynyt. Minua kiinnosti alueen suomalaisaika, ja näin sai alkunsa tarina Valeria Vedoroffista, Maija Vuonnajärvestä ja Antti Teerikalliosta.

Halusin jokaisen romaanin päähenkilön edustavan jollakin lailla toiseutta, koska näin pystyin paremmin tutkimaan kulttuurin vallankeskuksia ja normeja. Valeria Vedoroff on venäjänkielinen petsamolainen, ja näin hänestä tuli Suomen tultua Petsamon isännäksi väistämättä suomenkieliseen kantaväestöön nähden erilainen. Valtioiden välilleen pitämä rajaviiva teki hetkessä Valeriasta erilaisen. 

Antti Teerikallio, romaanin poliisi, on kotoisin Rovaniemen Sahanperältä, köyhästä kaupungin laidalla sijanneesta sahayhteisöstä. Rajavartian työstä poliisikouluun päässeestä miehestä tulee virkamies, mutta miten tausta näkyy hänen elämässään? Pärjääkö kouluja käymätön vaativassa rikospoliisin tehtävässään?

Ja tietenkin tarinaan piti saada myös yksi taiteilija: Kuolajärveltä kotoisin oleva Maija Vuonnajärvi on valokuvaaja, jonka taidemaalarin ura katkesi köyhyyteen ja siihen, että häntä ei koskaan valittua Ateneumin piirustuskoulun valmistavalta luokalta koulun jatkoon. Mitä nopeasti kehittyvällä Petsamolla on Maijalle tarjota?    

Kirjoittamisesta tulikin melkoinen tutkimusmatka menneeseen. Tiesitkö, että 1860-luvun nälkävuodet pakottivat monet suomalaiset lähtemään Jäämerelle pelkkä narunpätkä ja koukku uuden elämän eväinään? 1930-luvun lopulla Petsamoon tuli toinen kansainvaellus, kun alue tarjosi tulokkaille työpaikkoja niin matkailun, rakentamisen kuin kaivosyhtiön leivissä. 

Vuonna 1935 valmistunut Rovaniemeltä Liinahamariin kulkeva Jäämerentie toi mukanaan matkailijoiden aallon. Alkuperäisväestö, kolttasaamelaiset, joutuivat yhä ahtaammalle uuden asutuksen, kasvavan kaivosteollisuuden ja matkailun ristipaineessa.

Jäämeri on mielikuvitusta kutkuttava paikka: jylhät tunturimaisemat, ortodoksisuus, kielten ja kulttuurien sekamelska, seitsemän kuukautta pitkä talvi. Ja kuitenkin siellä yhtä lailla niin kuin missä tahansa muualla kuunneltiin radiota, tehtiin töitä, unelmoitiin, rakastuttiin, synnyttiin ja kuoltiin.   

Toivoisin, että romaanini myötä Suomessa muistettaisiin paremmin Petsamoa ja petsamolaisuutta.